Sivut

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Telttaretki vaihtui mökkiretkeksi

Meidän piti mennä tänä viikonloppuna telttaretkelle saareen Elsan ja Kaamoksen kanssa.  Ei tunnetusti määritetä sään perusteella mitä muka voi tehdä ja mitä ei, mutta oli pakko sen verran niellä ylpeyttä että jos sataa koko viikonlopun taukoamatta ja myrskyää, ehkä on parempi jättää saaristotelttailu pienten lasten kanssa väliin. Onneksi Elsalla sattui oleen kutsu voimassa mennä testaan Rastilan leirintäaluetta joten saatiin päivän varoitusajalla 6 hengen mökki. Siis what??? Kyllä. Mentiin siis yhden yön mökkilomalle Itä-Helsinkiin ja miksipä ei oltaisi menty!



Meillä ei onneksi ole omaa kesämökkiä, eikä sellaista osata edes kaivata. Mutta vuokramökit ovat kyllä tosi jees. Eihän Rastilan leirintäalue mikään Järvisuomi ole mutta kyllä siellä kelpasi iltaa viettää. Vaikka vettä tuli kuin Esterin tiedätte-kyllä-mistä ja tuuli niin että grillin sytyttäminen tuotti todellisia vaikeuksia, niin kukaan ei valittanut sanallakaan säästä. Ihanaa kun ollaan Elsan kanssa molemmat ihmisiä jotka eivät ole sääkeskeisiä ja jotka innostuvat vähän paikasta kuin paikasta joten kuorossa  intoiltiin ihan tuikitavallisesta leirintäalueestakin. Sateessa. Eikä mun mieskään valittanut (hänellä oli jopa sadehousut joten ei syytäkään valittaa) ja erinomaisesti viihtyi muutenkin. Oli jopa sauna ja saunakaljaa. Saunakaljan lisäksi rinkka oli pakattu täyteen kuivia vaihtovaatteita, villaa ja sadevaatteita. Kuka onkaan sanonut että kesällä pääsisi jotenkin vähemmällä pakkaamisella lasten varusteiden suhteen?



Mökin keittiö oli melkein kuin lasitettu terassi ja näköala oli metsään, olisi hyvin voinut kuvitella olevansa muualla kuin Helsingin metroreitin varrella. Lapset juoksivat metsikössä ja uittivat laivoja meressä ja vaikka piti pukea välillä villahaalaria päälle, uimaan olisivat silti halunneet. Perus kesämökkimeininkiä.




Kun ajeltiin kotiin niin mieskin totesi että tuntuu kuin oltaisiin oltu vähän pidemmälläkin lomalla kuin yhden yön. Todellakin! Etenkin tämän vauvavuoden aikana nämä pienen pienetkin irtiotot tuntuvat tosi tärkeiltä. Toivon mukaan lapset eivät kovin pahasti kärsi rutiinien puutteesta kun mennään ja tullaan niin paljon mutta kyllähän sitä esikoiselta nytkin itku pääsi kun retki loppui, mitäpä sitä äitinä muutakaan voi kun luvata että kohta mennään taas jonnekin. Koska minä ainakin haluan mennä!



Kiitos Rastila!

5 kommenttia:

  1. Hauska kuulla millainen paikka tuo on, sillä vaikka itse oon 20vuotta asunut siinä ihan muutaman kilometrin päässä en oo koskaan tutustunut kyseiseen paikkaan (en ees tiennyt että siellä on mökkejä :P ) Mitä sitä omalla mökillä kun vuokraamalla saa myös ;)

    VastaaPoista
  2. Itä-Helsinki rules! Ihanat noi sun tekemät virkatut piponpalleroiset! Toi Elsan ja sun pipo, molemmat ihania. Voisitko ohjetta raottaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pipoista tulossa erillinen postaus, mitään silmukan tarkkuudella kirjoitettua ohjetta en lupaa mutta kerron toki miten olen tehnyt :)

      Poista
  3. No jopas nyt, olen monta kertaa matkustanut Rastilan kautta mutten olekaan älynnyt että siellä olisi noin hyvä retkeillä. Täytyy mennä tuonne rannalle joskus, kiitos ideasta :)

    VastaaPoista