Sivut

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Kaikki käyvät nyt Porkkalassa, joten minäkin halusin

Iski aivan jäätävä tarve päästä retkelle Porkkalanniemeen, koska "kaikki" suosikkibloggaajani ovat käyneet siellä nyt syksyllä, samoin pari työkaveria (yötä riippumatoissa) ja no siis aivan kaikki, joten väkisinhän sitä retkikateus iskee ja pakko lähteä itsekin. Yhtään en ottanut selvää yksityiskohdista, oletin vain, että autolla perille ja pakkasin lapset, miehen ja eväskorit autoon ja soitin pikkusiskolleni, haluaisiko lähteä koiransa kanssa mukaan. Ja toki halusi, Porkkalanniemi on hänenkin instafeedissä tuttu näky.

Parkkipaikalla vasta tajuttiin karu totuus, että kohde (meidän tapauksessa Lähteelä, ei niemen kärki) ei ollutkaan mallia autolla sisään, meillä ei ollut rattaita eikä kantoreppua ja taapero, joka joko kävelee 10 kilometriä tai ei metriäkään, valitsi tietenkin tänään sen "en muuten kävele metriäkään" -vaihtoehdon. Onneksi parkkipaikalta sai lainaan käteviä kärryjä, joista oli molemmat renkaat puhki. No, tulipahan treeniä kun vuorotellen vedettiin ja työnnettiin niitä jokunen kilometri.



Lapset diggasivat tottakai kärrykyydistä ja itseänikin onneksi lähinnä nauratti tilanne. Vaikka vähän kyllä tuli ikävä Brio Raceja ja tie oli niin hyvä, että siitä olisi selvinnyt hyvin matkarattaillakin tai toki kantorepun kanssa.


Perillä odotti valtava määrä pöytiä ja penkkejä evästystä varten sekä useampi keittokatospaikka. Osa pöydistä ja penkeistä oli vedessä, sillä merivesi oli korkealla. Tämän vuoksi meidän rantakallionäkymäkin oli huomattavasti erilainen kuin niissä toisten kuvissa, joista retkikateus iski.



Ihan luksusta nuotioritiläevästä muuten Paninit, joita saa nykyään ruokakaupoista! Tai on saanut jo pari vuotta, mutta joka tapauksessa, ihan parasta!








Sitten kuvattiin lapset kiipeilemässä siinä samassa puussa, missä kaikki muutkin ovat kuvanneet lapsensa kiipeilemässä.


Oli hankala saada kuvattua paikkaa ilman, että joka puolella olevat venelaiturit näkyisi. Paikka oli siis selkeästi suunnattu veneillä saapuville retkeilijöille. Palveluita (vessoja, roskiksia, keittokatoksia ym) oli tosi paljon. Ja tosiaan keittokatoksiin oli puita tarjolla.






Hieno paikka ja helppo tehdä matalan kynnyksen eväsretki (varsinkin jos ymmärtää ottaa pienimmille rattaat mukaan), mutta ei tämä meikäläisen osalta taida ihan jatkoon päästä.


----


LISÄYS: Me kävimme siis Lähteelä - Källvik -nimisellä alueella, ei ihan siellä Porkkalannimen päässä, kuten ilmeisesti suurin osa heistä, joiden retkikertomuksista inspiroiduin. Eli ehkä pitänee sittenkin ottaa vielä joskus Porkkalahomma uusiksi! Ihmekös tuo, että näkymä oli hieman eri, vaikka merivesi kyllä totisesti oli korkealla, kun pöytiä ja penkkejä lillui meren puolella, siitä ei päästä mihinkään. Joskus kannattaisi vilaista karttaa ennen kuin lähtee hötkyileen. Vaikka hyvä retki toki tämäkin.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Sukka-Finlandian mysteerisukat

Kuten tuossa jo aiemmin mainitsin, olen osallistunut Sukka-Finlandiaan ja siellä tosiaan julkaistiin lämmittelyohje tiistaina. Sen kimppuun en ole kuitenkaan vielä päässyt (eli kuten on ilmeistä, en nopeudesta lähde kisaan, enkä oikeastaan mistään muustakaan, kunhan neulon sukkia, yritän pitää hauskaa ja tuen hyväntekeväisyyttä), sillä puikot ovat olleet kiinni Sukka-Finlandian mysteerisukissa. Nyt viimein mysteeri on kuitenkin ratkaistu ja melkoinen mysteeri kyllä olikin! Aiemmin olen osallistunut vain sellaisiin mysteerisukkiin, joissa kuvio tai raidoitus on se mysteeri, tässä olikin mysteeriä koko sukan neulontajärjestys ja rakenne, sillä ensimmäisestä vihjeestä tupsahtivat patalaput.


Seuraavassa vaiheessa laput saivat pohjat.


Ja sitten sukkaan kärjet (tässä vaiheessa vielä huijasin, kun inhoan silmukointia niin tein kavennukset niin sanotusti loppuun saakka). Tässä myös malliesimerkki siitä, miksi kuvaan sukat aina sukkahousujen kanssa. Nyt halusin kuitenkin ikuistaa messevän ruhjeen sääressäni, mutta mustelma ylivaloittui kuvassa ja jäljelle jäi vain yleinen epäsiisti fiilis ja kurtulla oleva nilkkanahka.


Seuraavassa vihjeessä neulottiin samanlainen kavennusasia toisellekin puolen. Tässä jouduin jo oikeasti silmukoimaan. Se olisi kantapää.


Lopuksi purettiin tuo apulangalla tehty raita ja poimittiin siitä silmukat sukan varsia varten. Mielenkiintoinen sukka siis! Voi että, näitä oli kyllä kiva neuloa ja plussaa siitä, että ohje soveltui minkä tahansa kokoiselle langalle ja jalalle. Itsekin sain siis nelikakkoset. Malli on kyllä sen verran miehekäs etten välttämättä näitä itselläni pidä. Toisaalta sitten taas mun mies tuskin haluaa näin "värikkäitä" sukkia. Hienot ne joka tapauksessa ovat!



Ohje: Tiina Kaarela: Ilari (Sukka-Finlandian mysteeriohje)
Langat: Vuorelma Veto
Puikot: 3 mm


Ja sitten lämmittelysukan kimppuun! Varsinainen kisa alkaa tosiaan vasta itsenäisyyspäivänä.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Halla

(Vanhana Apulantafanina tekisi mieli kirjoittaa otsikoksi "Hallaa peltipurkissa", mutta olkoon nyt pelkkä Halla.)

Koko syksyn lapset ovat sairastaneet, eikä olla päästy niin paljoa retkille, kuin mitä itse tykkäisin. Viikonloppu koitti taas ja aivan pakottava tarve päästä retkelle. Joku helppo drive in -kohde jossa lapset saisivat yskiä rauhassa. No, Kotkahan on aina hyvä idea! Olin keväällä bongannut instagramista jollain millä lie kotka-aiheisella hashtagilla kuvan hylätystä rautatiesillasta. Se oli sen verran kaukana ytimestä, että normaaleilla Kotkareissuillamme (bussilla autottoman siskoni luokse) ei sinne kovin näppärästi päästäisi, joten nyt oli hyvä sauma sille, kun oltiin liikenteessä omalla autolla. Pienellä googlettamisella selvisi, että Halla-nimisellä alueella olisi aika paljon muutakin jännää, kuin entinen rautatiesilta. Olisi autiota tehdasta ja uponnutta laivaa. Ei kovin lapsiturvallisia kohteita, mutta kolmen aikuisen voimin selvittiin hyvin. Kuten kuvista näkyykin, taaperoa pidettiin rattaissa ja esikosta talutettiin tai kannettiin harteilla. 


En todellakaan suosittele näitä kohteita lapsille, vaikka itse olimmekin varmoja siitä, että pystymme lasten turvallisuuden takaamaan (ja toki selitimme, että ominpäin tällaisiin ei sitten todellakaan ole mitään asiaa, mutta eipä nämä meidän lapset ominpäin muutenkaan minnekään vielä aikoihin pääse). Eli pesen käteni kaikesta moraalisesta vastuusta, jos joku tämän innostamana tänne lähtee ja putoaa sillan läpi mereen.


Sillassa nimittäin oli reikiä suoraan mereen. Puomit toki oli sillan molemmissa päissä, joten oletusarvo lieneekin, että silta on todellakin parhaat päivänsä nähnyt.


Jokin tällaisissa paikoissa kuitenkin kiehtoo, etenkin kun aiheena on rautatie ja me ollaan vähän junanörttejä.







Sillan toisesta päästä suunnistettiin kohti Hallan sahan voimalaitosta, joka siis on "hylätty tehdas".

Hieno ja kiehtova paikka päivännäöllä mukavassa seurassa, mutta tämän jälkeen lienee turha enää vinkua, että oman työpaikan (tehdas sekin) kellaritiloissa käyminen pelottaa.



Jonkin lähteen mukaan torniinkin olisi ainakin jossain vaiheessa päässyt, mutta sen verran itsesuojeluvaistomme kuitenkin toimii, että ei tullut mieleenkään sinne kiivetä.








Viimeisin ja kesyin kohteemme (vaikka romua ja lasinsiruja sielläkin ja toki hukkumisvaara) oli uponnut laiva, jota katselimme ihan vain rannasta käsin.





Lisäksi pääsimme ihaileen ihanaa syksyistä luontoa ja merimaisemia.



Vähän erilaisempi pieni seikkailu siis tällä kertaa!

Kaikki Kotka-aiheiset postaukset: täältä
Saman teemaisia muita postauksia:

torstai 5. lokakuuta 2017

Sukka-Finlandia

Oletko jo kuullut Sukka-Finlandiasta? Onko Tour de Sock tuttu? Jopa työpaikkani englanninopettaja on kuullut siitä, vaikka on tyypillinen mies, joka ei itse neulo (ja alkoi vielä väitteleen mun kanssa neuletermeistä). Mutta kysyessään vapaa-ajan vietostani ja vastatessani, että "I knit and watch Youtube channels where other people are knitting", hihkaisi hän heti, että neulonko Tour de Sock -kilpailussa. Aika vaikuttavaa.

No mutta palatakseni sivuraiteilta itse asiaan, Sukka-Finlandia on TdS:stä inspiroitunut neulontakilpailu suomeksi. Kyseessä on siis leikkimielinen kilpailu, jossa neulotaan kilpaa sukkia annetuista ohjeista. Nopeuden lisäksi, tai siis sen sijaan, voi kilpailla myös luovuussarjassa, jossa ei sukan tarvitse olla juuri täsmälleen ohjeen mukainen, toisin kuin nopeuskilvassa. Kilpasukkia on kuusi ja lisäksi lämmittelysukka, jonka ohje ilmestyy ensi tiistaina. Varsinaiset kisasukat sitten myöhemmin, alkaen itsenäisyyspäivänä ja sukkapari kerrallaan tasaisesti aina ystävänpäivään saakka. Kilpailu on maksullinen ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen. En ala kaikkia sääntöjä ja asioita tässä avaan, ne voi kaikki lukea Sukka-Finlandian kotisivuilta.


Itse olen ilmoittautunut mukaan ja neulon parhaillaan mysteerisukkia, joilla ikään kuin testattiin sivuston toimivuutta varsinaista kisaa ajatellen. Ruuhkavuosielämäntilanteeni vuoksi en mitenkään pysty kilpaileen nopeudesta, enkä ole edes varma, haluanko kaikkia sukkia edes neuloa, joten en ole ilmoittautunut mihinkään joukkueisiin vaan neulon sukat, jos siltä tuntuu ihan itse itsekseni. Kovia nimiä siellä kyllä suunnittelijoissa on, joten varmasti kivoja sukkia tulossa. Olen melkoisen innoissani tästä! Tavataan kilpailualueella!


Pari viikkoa sitten Helsingin kädentaitomessuilla istahdin Lentävän lapasen ständillä Sukka-Finlandiaa mainostaan (ei maksettu mainos kuitenkaan). Tympeä ilmeeni on ominaisuus, ei mielipide kisasta :D

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Liian ihanat jämälankasukat

Lupauduin kaiveleen valmiiden sukkien varastoani, jos sieltä löytyisi erääseen tarpeeseen sopivan kokoiset lahjasukat. Ei löytynyt, ei. Mutta koska olen velho, vaikka asiasta juuri vähän aikaa sitten purnasinkin, neuloin sopivat, vaikka aikataulu oli taas aivan kertakaikkisen mahdoton. Sain motivoitua itseni sillä, että neuloin (omasta mielestäni) aivan sairaan ihanat sukat. Ja nyt ensimmäistä kertaa ehkä ikinä tuntuu, että en raaskisi millään antaa näitä pois.


Fingering-paksuisia jämälankoja ja minivyyhtejä, 2,75 mm puikot, 1 kiertäen oikein 1 nurin -joustin, ranskalainen kantapää, leveä nauhakavennus. Varressa ja jalkaosan etupuolella 3 o 1 n -joustinta, johon olen nyt aivan hullaantunut sukkahommissa.


Langoissa on mm kolmea eri sävyistä itse värjäämääni sinistä, joita olen vaalinut huolella ja rakkaudella. Rva silmusolmun pastellisävyisestä merinosukkaminivyyhtisetistä käytin tähän sen vihreän, lisäksi tässä on Kässäkerho pom pomin BFL sukkalangan jämää ja tuota aivan sairaan kauniin väristä (Smaragdi) Fabelia. Niin ja sitä huuhteluaineen väristä Handun merinosukkalankaa.

Niin paljon rakkauslankaa ja lahjaksi meinasin antaa! Aloin sitten jo miettiin, sukkia rintaani vasten painaen, että mitä jos saaja peseekin nämä väärin ja menevät pilalle. Ja kun on tuota itse värjättyäkin, mitä jos se kusee värit ja näillä sukilla pilaa kaiken muun pyykin? Neuloisinko sittenkin vain pari senttiä lisää pituutta ja pitäisin itse.


Mutta koska sukkien saaja on kuulemma villasukkaihminen, uskon että nämä saavat hyvän kodin. Ja mitä ihmettä sitä lankojen perään itkemään, niitä saa kyllä kaupasta lisää! Joten ei kun paketti kiinni ja menoksi!